Kuka on kirjailija Päivi Tuulikki Koskela?
Olen syntynyt vuonna 1975. Asun Oulussa. Uskon peikkoihin ja keijukaisiin ja rakastan kirjoittamista.
Älkää hämääntykö nimestäni. Olen kirjoittanut 2014–2019 vanhalla nimelläni Päivi Honkakoski. Mentyäni naimisiin (maailman ihanimman miehen kanssa) nimeni muuttui ja kirjoitan nyt nimellä Päivi Tuulikki Koskela. Jotkut kirjat tulevat siirtymävaiheessa ilmestymään vielä nimellä Honkakoski. Mutta vakaa tarkoitus olisi kirjoittaa seuraavat viitisenkymmentä vuotta nimellä Koskela.
En pienenä osannut päättää, haluanko isona baletinopettajaksi vai kirjailijaksi. Nyt olen molempia. Päätin 11-vuotiaana, että perustan vielä joskus oman balettikoulun. Perustin sen vuosi lukion jälkeen, 20-vuotiaana. Opiskelin sen ohessa myöhemmin pätevyyden baletinopettajaksi, ja lisäksi joitakin pedagogisia ja kasvatustieteellisiä opintoja. Nyt Balettikoulu Sinikellossa harrastaa tanssia yli 400 lasta ja nuorta. Teen hullun pitkiä työpäiviä. Mutta 12 tunnin työpäivän jälkeen minulla on hymy korvissa ja julistan kotiin tullessani: Olipa tänään kiva päivä!
Olen kirjoittanut tarinoita siitä asti, kun on kynä pysynyt kädessä. Lähettelin tarinoita sillointällöin tarjolle kustantajillekin. Sitten kerran minuun otettiin yhteyttä erästä kustantamosta, että ei, he eivät aio julkaista kirjaani, mutta haluaisinko kirjoittaa satuja televisioon, Nukkumatin iltasatuihin? Halusinhan minä. Kirjoitin Nukkumatille 100 satua hyvin nopeaan tahtiin. Mutta kun sain sadannen sadun valmiiksi, niin en osannut lopettaa kirjoittamista. Olin avannut satuarkkuni, eikä kantta saanut enää kiinni. Lopulta sain kustantajan ja vuonna 2014 ilmestyivät ensimmäiset kirjani Tervatonttu Toivo ja Prinsessa joka ei halunnut parantua. Siitä lähtien olen kirjoittanut satukirjoja.
Aina joskus pukeudun vihreään tonttuasuun ja huikkaan lähtiessäni: ”Lähden tervatonttuilemaan!” Silloin tällöin mieheni vetää oman tervatonttuhattunsa päähän ja lähtee mukaan (että minä olen hulluna siihen mieheen!). Olen kehitellyt Tervatonttu Toivo -kirjasarjani pohjalta erilaisia aktiviteetteja lapsille, niitä voi vetää Turkansaaren ulkomuseossa, kouluilla tai erilaisissa tapahtumissa. Olen kouluttanut myös muutaman nuoren päteviksi tervatontuiksi vetämään näitä aktiviteetteja. Lasken tervatonttuiluksi myös sen, että lähden hyppelehtimään jonnekin metsään tonttuna ja nappailen samalla kuvia tervatonttujen instagrammiin. Joskus juhannuksena olen tervatonttuna sytyttämässä oikeaa tervahautaa Turkansaaren ulkomuseossa. Yksi tervatonttuisa huippuhetki oli, kun minut kutsuttiin Tirinkylän koulun kevätjuhliin, ja siellä oli minua vastassa sata tervatonttua. Heillä oli ollut koko koululla vuoden teemana Tervatontut.
Pidän leipomisesta. Leivon paljon leipää, ihan oikeaa ruisleipääkin. Tykkään myös tehdä mielikuvituksellisia kakkuja. Muutenkin pidän ruoanlaitosta. Kasvatan terassilla erilaisia yrttejä ja salaattia ja muuta vastaavaa. Pidän kutomisesta (lähinnä kudon villasukkia, ja niitä ehtiikin vuodessa kertyä melkoinen pino, mutta hei, miksi joululahjojen tekoa ei voisi aloittaa jo tammikuussa?) Ompelen myös itselleni vaatteita, enimmäkseen erilaisia mekkoja. Kuljenkin kesät talvet mekoissa. Pidän myös lukemisesta, lenkkeilystä, hiihtämisestä ja piknikeistä kosken rannalla. Istun mieheni kyydissä moottoripyörän selässä letit liehuen. Pidän baletinopettamisesta ja satujen kirjailusta, ja olen onnekas kun saan tehdä niitä työkseni.
Toivon, että kirjani tuovat teille ripauksen taikaa elämään. Ajattelen aina, että joskus 100 vuoden kuluttua joku lapsi löytää minun kirjoittamani kirjan ullakolta ja ryntää sen kanssa alakertaan: Mummi! Mummi! Lue minulle tämä kirja.