Taiteilijaresidenssissä Lapissa

Sain ilon olla testaamassa Vaaran-Aapo -residenssiä Ounasjoen varrella, Tepaston kylässä Kittilässä. Tällaista on taiteilijaresidenssissä Lapissa.

Puurajan kulttuuriyhdistys haki testaajia uusiin taiteilijaresidensseihin Lappiin, ja pääsimme mieheni Mikon kanssa testaajiksi. Vaaran-Aapo residenssissä Ounasjoen varrella on kaksi mökkiä residenssikäytössä.

Meillä oli Kuukkeli-mökki, joka sopii yhdelle tai kahdelle taiteilijalle. Mökissä on makuuhuone, tupakeittiö, ja oma vessa, sauna ja kylppäri ja yläkerrassa työskentelytila / mahdollisuus yhdelle lisämajoittujalle. Parvekkeelta näkymä Ounasjoelle.

Minä kirjoitin yläkerrassa ja Mikko sävelsi alakerrassa. Sain hyvin tehtyä töitä viikon aikana, uuden nuortenkirjan käsikirjoitus oli viimeistelyssä. Mahduimme mökkiin hyvin työskentelemään. Tilanne paranee vielä sitten, kun residenssiin suunniteltu erillinen muusikon työhuone valmistuu ulkorakennukseen. Jos toinen kirjoittaa ja toinen soittaa, niin soitto kuului nyt mökissä jonkin verran työpisteestä toiseen.

Saan todella hyvin kirjoitettua aina taiteilijaresidenssissä, ja niin täälläkin. Täällä oli upea rauha keskittyä kirjoittamiseen. Yksi residenssin hyviä puolia on, että siellä ei ole niitä tuhatta pikku hommaa, joita kotona alkaa tekemään. Toki pitää itse päättää, että ei esimerkiksi käytä aikaansa somessa surffailuun tai television katsomiseen.

Söimme useimpina päivinä mökissä, ja kävimme kerran Levillä syömässä ja täydentämässä ruokavarastoja jääkaappiin. Olimme myös sopineet residenssin emännän kanssa parina päivänä lounaasta päärakennuksessa.

Iltaisin taiteilutyöpäivän jälkeen oli mukava lähteä ulos tuulettumaan. Mökiltä pääsi hyvin ulkoilemaan lähimaastoihin. Kävelimme yhtenä päivänä metsätietä läheisen suon reunalle ja napsimme mustikoita ja puolukoita matkalla. Toisena päivänä lenkkeilimme vanhan tien reunaa ja ihailimme Ounasjokea sillalta käsin.

Residenssiin kuului myös rantasauna, josta pääsi saunan välillä pulahtamaan Ounasjokeen, ja saunan jälkeen saattoi istua iltaa nuotiopaikalla. Upeaa! Viimeisenä iltana nuotiolta mökille palaillessamme mielettömän hienot revontulet leiskuivat päämme päällä. (Jep, alun revontulikuva on itse napattu.)

Yhtenä päivänä lähdimme päiväretkelle patikoimaan Särkitunturille. Matkalla näimme poroja, niistä tämä valkoinen poseerasi ihan automme vieressä.

Olimme kuulleet, että Särkitunturi on ruuhakainen, ja sitä se todella oli ensimmäiset pari kilometriä, kun oli helppoa polku-baanaa kodalle. Hienoahan se on, kun ihmiset haluavat tulla luontoon. Tunturin laella väki väheni ja pääsi ihan omaan rauhaankin. Siellä oli hauskoja pikku lampia, upeaa jäkäläistä kivikkoa ja henkeäsalpaavia maisemia.

Paluumatkalla pistäydyimme Reijo Raekallion galleriassa kahvilla ja taidetta ihastelemassa. Teki hyvää pieni pääntuuletuspäivä residenssiviikon keskivaiheilla.

Kaikenkaikkiaan oli todella hieno ja tuottelias taiteilijaresidenssiviikko. Suosittelen Vaaran-Aapoa, jos haluat tulla Lappiin rauhassa taidetta tekemään ja irroittautumaan arjesta.