Salainen satusoppi

Missä satukirjailija kirjoittaa? Minulla on kotona pieni salainen satusoppi porstuan yläpuolella. Aina kesällä pikkuinen viistokattoinen huone on aivan ihastuttavan satumaisen sopiva kirjoittamiseen – mutta talvella liian kylmä. Lähden sieltä kuin muuttolintu syksyllä, ja siirrän kirjoitustarvikkeeni yläkerran vierashuoneeseen. Kevään tullen palaan. Satusopen ilmassa on taikaa. Kynäkin tuntuu luistavan täällä paremmin.

Minun lienee aiheellista esittäytyä niille, jotka eivät minua tunne: Olen Päivi Tuulikki Koskela. Voisi sanoa, että olen satualalla. Olen sekä satukirjailija, että oululaisen Balettikoulu Sinikellon johtaja. En kuulemma osannut pienenä päättää, haluanko olla kirjailija vai baletinopettaja. Nyt olen molempia, ja rakastan molempia töitä. 

Ensin olin vain baletinopettaja. Päätin jo 11 vuotiaana, että perustan isona oman balettikoulun. Aloin opettaa 15 vuotiaana kaupungin balettikoulussa ja 20 vuotiaana perustin oman balettikoulun. Vuosi ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Kaikkea hullua sitä nuorena tekee. Ei minulla ollut mitään hajua yrittäjänä olosta, mutta… päivääkään en ole katunut. Opiskelin työn ohessa AMK tanssinopettajan pätevyyden ja kävin Teatterikorkeakoulun Täydennyskoulutuskeskuksen taiteilijan pedagogiset opinnot, ja luin avoimessa yliopistossa kasvatustieteen apron. Siksi varmaan meinaan aina välillä ujuttaa satuihini opetuksia, kun on tätä pedagogista taustaa.

Entä milloin sadut tulivat mukaan kuvaan? Ne olivat oikeastaan koko ajan taustalla. Olen kirjoittanut satuja ja tarinoita siitä asti, kun kynä pysyi kädessä. Kirjoitin lapsena lyijykynällä pieniin sinisiin ruutuvihkoihin sivu toisensa perään pöytälaatikkoon, myöhemmin sitten tietokoneella. Kirjailijanurani alkoi oikeastaan vuonna 2009, kun pääsin yllättäen kirjoittamaan sata satua televisioon, Nukkumatin iltasatuihin. 2014 sain ensimmäiset kustannussopimukseni ”oikeista” kirjoista. Silloin julkaistiin ensimmäiset kirjani Tervatonttu Toivo ja Prinsessa, joka ei halunnut parantua. Siitä lähtien olen kirjoittanut lastenkirjoja. 

Olen siis kirjoittanut satuja televisioon ja minulta on ilmestynyt 10 lastenkirjaa, ja kirjojani on käännetty viidelle eri kielelle. Lisäksi vastikään julkaisin hauskan Satusaapas-nimisen satusovelluksen, josta lapset voivat kuunnella ja lukea 150 kirjoittamaani satua. Alan vähitellen uskoa, että olen myös oikea satukirjailija. Pitkään ajattelin olevani vain baletinopettaja, joka harrastaa satujen kirjoittamista. Mutta nyt voin jo sanoa, kun joku kysyy: Minä olen satukirjailija ja baletinopettaja.